Prax-kampanjamme

Kirjoittanut Tero Kaija, 24.05.2007 klo 23:17
Pelaamiseen ehti jälleen syntyä hieman taukoa, ja siksipä edellisestä blogi-viestistä onkin ehtinyt melkein kulua jo kuukausi. Pelaaminen sai kuitenkin taas jatkoa ja nyt olisi hyvä hetki käydä hieman läpi, mitä Praxiin sijoittuvassa kampanjassamme on ehtinyt tapahtua.

Tapahtumat saivat alkunsa Auringon Kreivikunnan pohjoisrajalta. Sieltä pelaajahahmot – orlanthibarbaari Kenju, Wachazan merimies Alarik ja ankkamiliisi Naftalin – erilaisten sattumusten ja tapahtumien kautta päätyivät kuljettamaan kääröä Pavisin Lhankor Mhyn temppeliin. Temppelin porteilla vastassa olivat Lunarin ja Aurinkokupolin sotilaita, jotka syyttivät pelaajahahmoja käärön varastamisesta. Epäonnistuessaan todistamaan syyttömyyttään pelaajahahmot kuljetettiin Aurinkokupolin temppeliin, jossa Kreivi Solanthos tarjosi pelaajahahmoille kaksi vaihtoehtoa: joko tuomio kreivikunnan tuomioistuimen edessä, tai osoittaa syyttömyytensä puhdistamalla Kanihattulan kylä kaaoksesta. Ei ollenkaan yllättäen, pelaajat päätyivät jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja näin matka kohti Kanihattulaa alkoi.

Pelaajahahmot tutkivat Kanihattulan autiokylän läpi ja pääsivät ensimmäisten taistelujen makuun. Vastaan kun asettui mm. halvauskarhu, kaaoksen etana ja useat krarshtpennut. Varsin nopeasti (peliajassa) kylä olikin puhdas kaaoksesta ja paluumatka voi alkaa. Pelaajahahmot ottivat myös pelloilta löytyneet hazis-huumelehdet mukaan, mutta niin huonoja kun pelaajahahmot olivatkin kasvitiedossa, he eivät niitä itse huumeiksi tunnistaneet. Myöhemmin lähikylässä kasvien esittely majatalon isännälle ei ollut se järkevin asia, josta meinasikin syntyä ongelmia. Pelaajahahmot päätyivät kuitenkin piilottaa huumeet parempaan talteen mahdollisesti myöhemmin tapahtuvaa myyntiä varten.

Pelaajahahmot saivat puhdistettua maineensa onnistuneen tehtävänsä ansiosta ja saivat ensimmäiset rahapalkkionsa kreivi Solanthokselta. Tämän jälkeen pelaajahahmojen matka suuntasikin kohti Karkoiran kaupunkia, jossa oli alkamassa elokorjuujuhlat. Ankkamiliisin seikkailut päätyivät kuitenkin tässä vaiheessa ja hän suuntasikin kohti Sartarin kotikyliä. Loput kaksi pelaajahahmoista osallistuivat kisoihin, joissa he tapasivat uuden pelaajan hahmon, orlanthibarbaari Mahomen (ei mitään tekemistä Mahome-jumalan kanssa). Kisoissa pelaajahahmot ylsivät muutamassa lajissa kakkossijalle, muutoin oli päätyminen häntäpään sijoihin heikkojen kykyjen vuoksi. Kokonaiskisan voiton vei kirkkaalla marginaalilla Stikklebrixx, pelaajahahmojen jäädessä keskikastiin. Kisojen aikana pelaajaporukka ystävystyi keskenään ja kisojen loputtua muut pelaajahahmot saivatkin Mahomelta vihiä mahdollisista aarteista vanhassa Aurinkokupolin temppelissä. Eipä aikaakaan kun pelaajahahmot olivat jo matkalla temppeliin ja uusi seikkailijaporukka oli syntynyt.

Vanhalla Aurinkokupolin temppelillä pelaajahahmot yllättyivät nähdessään usean vartijan vartioivan temppeliä. Pelaajahahmot leiriytyivät lähelle temppeliä ja jäivät tutkimaan vartioiden liikkeitä sekä etsimään mahdollisia sisäänkäyntejä temppelin muurista. Todettuaan vartioiden olevan varsin laiskoja vartioimaan temppeliä, pelaajahahmot kiipesivät öiseen aikaan muurin yli ja aloittivat temppelin alueen sisäosien tutkimisen. Sisäosissa pelaajahahmot saivatkin vastaansa mm. luurankoja, haamuja ja aaveita. Nämä olivatkin viedä pelaajahahmojen hengen, mutta lopulta vasta hankittu Bladesharp-loitsu (pelinjohtajalta tuli hieman vinkkiä loitsun hankkimiseksi) auttoi kukistamaan juuri haamut ja aaveet. Lopulta vasta vanha kirjastonhoitajan aave ajoi pelaajahahmot ulos temppelistä. Ja ulostulo ei ollut se kaikkein äänettömin. Tässä vaiheessa vartijat saivat vihiä tapahtumista ja pelaajahahmojen etsintä alkoi. Pelaajahahmot onnistuivat piiloutua, mutta pyrkivät jälleen sisälle seuraavana yönä. Poistuminen temppelialueelta tapahtui kuitenkin tämän jälkeen varsin nopeasti. Vartijat eivät pelaajahahmoja saaneet näköetäisyydelle, mutta aurinkomaalaisten haukat pitivät pelaajahahmot valvovan silmän alla. Karkumatkalla pelaajahahmot törmäsivät myrskyhärkäkaksikkoon, jotka lupautuivat auttaa pelaajahahmoja pakomatkassaan korvausta vastaan. Heidän avullaan pelaajahahmot saivatkin karistettua haukat kannoiltaan ja aloittivat venematkan kohti Pavisia.

Matkalla vain hieman ennen Harppuunaa veneen ja pelaajahahmojen kimppuun hyökkäsi jättiläismäinen gorp. Gorp painoi pelaajahahmot syvälle veteen polttaen joka puolelle ja hukuttaen. Loppu oli lähellä, kunnes Zola Fel pelasti pelaajahahmot gorpin kynsistä ja kuljetti heidät turvaan. Pelaajahahmot kulkeutuivat kauas etelään ja heräsivät rannalta lähellä Corflua. Pelaajahahmot huomasivat olkapäissään oudot merkit, ja menivät Corfluun selvittämään merkkien tarkoituksen. Siellä heille paljastui merkkien olevan Zola Felin ja Puhdistautuneiden alakultin riimuja. Pelaajahahmot saivat tietää olevansa Jokiääniä, joen sankareita. Zolan Felin pappi lähetti pelaajahahmot pohjoiseen kohti Pavisia selvittämään lisää merkkien tarkoitusta sekä tutkimaan pohjoisesta kantautuvia huhuja gorpien hyökkäyksistä.

Pelaajahahmot lähtivät matkaan veneellä seuranaan mies, joka tunnetaan nimellä Isoisä. Isoisän kanssa pelaajahahmot meloivat kohti pohjoista pysähtyen matkalla kalastajakylissä yöpymään ja kertomaan tarinaansa Zola Felin antamasta pelastuksesta. Alkumatkalla pelaajahahmot joutuvat kasvotusten gorpien kanssa ja oppivat tapoja taistella niitä vastaan. Lisäksi pelaajahahmot suojelivat paikallista tilaa, jonka kimppuun broo-joukkio oli hyökännyt. Pelaajahahmot joutuivat ensimmäistä kertaa hieman isomman vihollisjoukon eteen, josta pelaajahahmot kuitenkin selviytyivät ongelmitta (edellinen blogi-merkintä kertoo juuri tästä taistelusta).

Pohjoisempana pelaajahahmot kohtasivat jättiläismäisen gorpin, joka oli alun perin heidät jo melkein tappanut. Pelaajahahmojen gorp-tietämys tuli tarpeeseen, sillä paikalla olleet Auringon Kreivikunnan sotilaat olivat keinottomia massiivisen gorpin edessä. Pelaajahahmojen avustuksella gorpia vastaan saatiin muodostettua massiivinen hyökkäys, jolla gorp tuhoutui (aurinkomaalaisten mielestä jopa liian helposti). Pelaajahahmot olivat myös isossa osassa tuhoamassa jättiläismäisen gorpin sisältä vapautuneita pieniä gorpeja. Toimillaan pelaajahahmot osoittivat olevansa todellisia sankareita, Jokiääniä. Tässä vaiheessa pelaajahahmojenkaan ei tarvinnut enää kertoa tarinaansa, kaikki olivat jo siitä tietoisia.

Matka jatkui pohjoiseen ja vihdoin pelaajahahmot saapuivat Isoisän kanssa Pavisiin. Tähän loppuvatkin pelaajahahmojen seikkailut tällä erää, vain jatkuakseen seuraavalla pelikerralla.


Kommentit


Alarik kommentoi:

Ei ole näitä merkintöjä taidettu kopioida loistavasta matkapäiväkirjasta :D

20.07.2007 klo 09:34

Tero Kaija kommentoi:

Matkapäiväkirjan kirjoitus taisi vaan hieman lopahtaa kesken kaiken, muutenhan sieltä olisi irronnut hyvää viihdettä nettiinkin julkaistavaksi.. :)

20.07.2007 klo 18:11

Alarik, väsynyt kirjailija kommentoi:

Niin, sitä vaan olisivat muutkin voineet kirjoittaa...

24.07.2007 klo 13:03


Kirjoita kommentti


Nimi (*):
Kommentti (*):